Tämä on lupaava artikkeli.

Giuseppe Pinelli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Giuseppe Pinelli
Giuseppe Pinelli kävelyllä Genovassa vuonna 1955.
Giuseppe Pinelli kävelyllä Genovassa vuonna 1955.
Henkilötiedot
Syntynyt21. lokakuuta 1928
Milano, Italia
Kuollut16. joulukuuta 1969 (41 vuotta)
Milano, Italia
Ammatti rautatietyöläinen
Muut tiedot
Järjestö Ponte della Ghisolfa, Anarkistinen musta risti

Giuseppe Pinelli (21. lokakuuta 1928 Milano – 16. joulukuuta 1969 Milano) oli italialainen rautatietyöläinen ja anarkisti, joka kuoli poliisin kuulusteluissa joulukuussa 1969. Hän kuului Ponte della Ghisolfa -nimiseen järjestöön ja toimi aktiivisesti myös Italian Anarkistisessa mustassa ristissä. Pinellin kohtalo innoitti Nobel-palkittua kirjailijaa Dario Fota kirjoittamaan yhden tunnetuimmista näytelmistään Erään anarkistin tapaturmainen kuolema.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenluokkaiseen perheeseen syntynyt Pinelli vietti lapsuutensa Milanon köyhälistöalueilla ja oli jo nuoresta lähtien kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Toisen maailmansodan viimeisinä vuosina hän toimi lähettinä Milanon alueen anarkistisessa vastarintaryhmässä. Sodan jälkeen Pinelli työskenteli rautateillä vuodesta 1954 lähtien jarrumiehenä ja avioitui seuraavana vuonna esperantonkurssilla tapaaman puolisonsa kanssa. Vuonna 1965 hän oli mukana perustamassa teloitettujen amerikanitalialaisten anarkistien Nicola Saccon ja Bartolomeo Vanzettin mukaan nimettyä ryhmää ja Ponte della Ghisolfan Pinelli organisoi 1968. Ryhmä järjesti muun muassa erilaisia konferensseja sekä opiskelijatapaamisia.[1]

Milanon pommi-isku ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. joulukuuta 1969 räjähti Milanon keskustassa Piazza Fontanan aukiolla sijaitsevassa pankissa pommi, joka vaati 16 kuolonuhria ja kymmeniä loukkaantuneita. Tapauksen johdosta haettiin välittömästi kuulusteltaviksi useita anarkisteja, joiden joukossa oli myös Pinelli. Häntä kuulusteltiin kolmen vuorokauden ajan, vaikka Italian tuolloisten lakien mukaan pisin pidätysaika ilman oikeuden päätöstä oli vain 48 tuntia. Myöhään joulukuun 15. päivän iltana Pinelli putosi poliisiaseman neljännen kerroksen ikkunasta ja kuoli seuraavana yönä sairaalassa.[2] Hänen hautajaisiinsa osallistui yli tuhatpäinen ihmisjoukko.[1]

Pinellin kanssa samassa huoneessa olleen viiden poliisin sekä komisario Luigi Calabresin osallisuutta tapahtuneeseen tutkittiin monta vuotta, etenkin siitä syystä että poliisit aluksi väittivät Pinellin hypänneen tahallaan ikkunasta. Poliisin alustavien lausuntojen mukaan, jotka vielä samana yönä antoi julkisuuten Milanon silloinen poliisipäällikkö Marcello Guida, Pinelli siis teki itsemurhan.[3] Syy siihen olisi ollut että poliisi oli onnistunut kumoamaan Pinellin alibin täysin, väite joka myöhemmin osoittautui vääräksi tai ainakin vahvasti liioitelluksi. Lopulta lokakuussa 1975 Pinellin putoamisen todettiin virallisesti olleen sairauskohtauksen aiheuttama tasapainohäiriö (siis huimaus) jonka seurauksena Pinelli putosi 92 cm korkean kaiteen yli ikkunasta ulos poliisilaitoksen sisäpihalle.[4] Syy siihen että ikkuna oli raollaan joulukuun puolessa välissä vaikka ulkona oli aika kylmä oli se että huone oli pieni (vain 15 m²) ja kaikki huoneessa olijat tupakoivat koko ajan: "tupakoimme kaikki kuin turkkilaiset" (fumavamo tutti come turchi), vahvisti poliisimies Giuseppe Caracuta lausunnossaan tutkintotuomarille.[5] Tiedossa ei kuitenkaan ole, mitä kuulusteluhuoneessa todella tapahtui, joten yksi, etenkin äärivasemmistolaisten kannattama olettamus on, että Pinelli mahdollisesti heitettiin ikkunasta.[2] Myös itsemurhateorialla on edelleenkin kannattajansa. Toukokuussa 1972 Pinellin kuulusteluja johtanut komisario Calabresi ammuttiin. Kolme äärivasemmistolaisen Lotta Continua -järjestön aktivistia tuomittiin ilmiantajan todistuksen perusteella Calabresin murhasta pitkiin vankeusrangaistuksiin 25 vuotta myöhemmin.[6] Yksi heistä oli kirjailija Adriano Sofri, joka lopulta vapautui vankilasta tammikuussa 2012.[7]

Piazza Fontanan pommi-iskun syyllisinä pidettiin aluksi anarkisteja. Pidätetyistä vangittiin milanolainen tanssija Pietro Valpreda, erään taksinkuljettajan epäluotettavan silminnäkijälausunnon johdosta, mutta hänet vapautettiin kuitenkin kolmen vuoden kuluttua.[8] Syylliseksi selvisi vihdoin 1980-luvun lopulla äärioikeistolainen Ordine Nuovo -järjestö, mutta vasta 2005 päättyneessä oikeudenkäynnissä pääsyylliset voitiin vain nimetä, mutta ei enää tuomita.[9]

Pinellin muisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Milanon kaupungin pystyttämä Giuseppe Pinellin muistolaatta.

Giuseppe Pinellin tapaus on vuosikymmenten aikana vaikuttanut useisiin eri alojen taiteilijoihin. Vuoden 1997 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Dario Fo kirjoitti jo 1970 farssin Erään anarkistin tapaturmainen kuolema, josta on myöhemmin tullut yksi hänen tunnetuimpia näytelmiään.[10] Näytelmän nimi perustuu tutkintotuomari Giovanni Caizzin alustavaan lausuntoon, jossa hän kuvasi Pinellin kuolemaa "täysin tapaturmaiseksi" (del tutto accidentale).[11] Pinellistä on valmistunut ainakin kolme elokuvaa. Ensimmäinen oli Elio Petrin ja Nelo Risin yhdessä tekemä, kahdesta lyhyestä dokumentista koostuva Documenti su Giuseppe Pinelli (1970).[12] Pari vuotta sen jälkeen valmistui Pier Paolo Pasolinin dokumentti 12 dicembre (1972)[13] ja 40 vuotta myöhemmin Marco Tullio Giordanan ohjaama Piazza Fontanan verilöyly (Romanzo di una strage, 2012), joka käsittelee pommi-iskua myös laajemmin.lähde? Myös Carlo Ponti halusi tuottaa Pinellin tapauksesta elokuvan, joka olisi perustunut Camilla Cedernan kirjaan Pinelli. Una finestra sulla strage (1971), mutta suunnitelma kaatui, todennäköisesti koska Pinellin leski Licia Pinelli (o.s. Rognini) oli sitä vastaan. Pontin suunnitelmien mukaan elokuvan olisi ohjannut Giuliano Montaldo ja Lician osaa olisi näytellyt Sophia Loren, mikä oli yksi niistä asioista, jotka saivat lesken vastustamaan suunnitelmaa. Hänen mielestään Loren oli "liian kaunis".[14]

Piazza Fontanalla on nykyään Milanon kaupungin pystyttämä Pinellin muistolaatta sekä myös anarkistien pystyttämä. Molemmissa todetaan että Pinelli oli syytön, anarkistien laatassa lukee lisäksi, että hänet surmattiin.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sofri, Adriano: La notte che Pinelli. Palermo: Sellerio, 2009. (italiaksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinelli, Giuseppe “Pino”, 1928-1969 Libcom. Viitattu 16.12.2014.
  2. ↑ a b Zavoli, Sergio: La notte della repubblica, s. 51-52. Milano: Mondadori, 2015 (1992). (italiaksi).
  3. ↑ Sofri 2009, s. 63-65
  4. ↑ Sofri 2009, s. 104, 284
  5. ↑ Sofri 2009, s. 16, 100
  6. ↑ Dispute in Italy Is Conjuring Up Its Terrorist Past 26.9.1997. The New York Times. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Ex-militant and writer Sofri ends jail term 16.1.2012. ANSA. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Valpreda, Pietro, 1933-2002 Libcom. Viitattu 16.12.2014.
  9. ↑ Piazza Fontana, 47 anni dopo Il 12 dicembre 1969 la madre di tutte le stragi Corriere della Sera. 12.12.2016. Viitattu 2.2.2019. (italiaksi)
  10. ↑ Accidental Death of an Anarchist by Dario Fo eNotes. Viitattu 16.12.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Sofri 2009, s. 48
  12. ↑ Documenti su Giuseppe Pinelli Filmtv.it. Viitattu 19.1.2019. (italiaksi)
  13. ↑ Pasolini e la sua "Lotta continua": il documentario 12 dicembre Pier Paolo Pasolini. Viitattu 16.12.2014. (italiaksi)
  14. ↑ Pinelli, Licia & Scaramucci, Piero: Una storia quasi soltanto mia, s. 106-107. Feltrinelli, Milano, 2009. (italiaksi)
  15. ↑ Frontedilottanoausterity.org

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Giuseppe_Pinelli&oldid=19206273”